Kierikin vanhimmat asuinpaikat ovat Iijoen Pahkakoskella, jonne asukkaat saapuivat noin vuonna 5000 ennen ajanlaskumme alkua (eaa.), lähes heti alueen noustua merestä. Jokeen nousseet lohet ja meressä runsaslukuisina eläneet hylkeet houkuttelivat alueelle ihmisiä, jotka keräsivät ja pyydystivät kaiken elämiseen tarvittavan lähiympäristöstään. He osasivat myös valmistaa saviastioita, joita käytettiin esimerkiksi ravinnon varastointiin.
Kierikkiin Iijoen varteen on rakennettu malli kivikautisesta kylästä.
Viimeistään noin vuonna 4000 eaa. Kierikissä asuttiin ympärivuotisesti. Vuotuinen keskilämpötila oli tuolloin noin kaksi astetta nykyistä korkeammalla. Alueen asukkaat saivat tehokkaiden pyyntimenetelmiensä ansiosta saalista yli oman tarpeen ja väestön määrä kasvoi. Hylkeen nahat ja rasva eli traani olivat arvokkaita kauppatavaroita, joilla voitiin ostaa piikiveä Vienanmeren suunnalta sekä Baltian alueelta peräisin olevia meripihkakoruja.
Perämeren rannikkoseutujen kyläyhteisöt olivat väkirikkaita ja hyvin järjestäytyneitä, mistä kertovat heidän toteuttamansa laajamittaiset ja suunnitelmalliset rakennushankkeet, kuten kymmenien metrien mittaiset rivitalomaiset asumukset sekä kiviset jätinkirkot.
Varsin pian tämän jälkeen kylät alkoivat kuitenkin hajaantua ja väestön määrä väheni. Todennäköisesti merkittävä kyläkulttuurin taantumiseen vaikuttanut tekijä oli ilmaston kylmeneminen.
Lisää kiehtovia tarinoita kivikauden Kierikin elämästä sekä alueelta löytyneistä esineistä löydät Muinaiskeskuksen arkeologisesta näyttelystä.