Suomen happamassa maaperässä orgaaninen eli eloperäinen aines säilyy hyvin huonosti. Tämän vuoksi puu-, tuohi-, nahka- ja luulöydöt ovat harvinaisia. Maatumaton aines puolestaan säilyy hyvin. Yleisimmät kaivauksilta löydettävät esineet ovat materiaaliltaan kiveä, keramiikka ja palanutta luuta. Palanut luu säilyy tuoretta luuta paremmin, koska palamisen seurauksena vain luussa oleva maatumaton mineraaliaines on jäänyt jäljelle.
Erikoisolosuhteissa puukin säilyy. Hapettomissa oloissa, esimerkiksi vetisen saven sisään hautautuneena puu voi säilyä hämmästyttävän hyvin. Näin kävi Kierikin lähellä Purkajasuolla, jossa suuri määrä kivikautista kalastusvälineistöä hautautui noin vuosien 3500–2700 eaa. välillä Iijoen tulvahiekkakerrosten alle.
Esineiden lisäksi kaivauksissa etsitään merkkejä ihmisen maahan aiheuttamista häiriöistä. Maa voi olla paikoin tiivistynyttä, erikoisen löyhää, värjäytynyttä tai se voi sisältää erikoisen paljon jotain tiettyä materiaalia. Nämä eri kerrokset voivat olla päällekkäin, limittäin tai ne voivat leikata toisiaan. Osa niistä voi olla myös luonnollisia. Kaikki häiriöt dokumentoidaan tarkasti, jotta niitä voidaan kaivausten jälkeen tarkastella kokonaisuuksina ja tehdä päätelmiä ilmiöiden aiheutumisesta.
